Tiedotus (Tiedotusalt.fi), 5.11.2014
Sairauspoissaolojen kestot perustuvat nykyisellään pikemminkin vakiintuneisiin käytäntöihin kuin tutkimusnäyttöön. Tilanteeseen on tulossa muutos, kun suositus sairauspoissaolojen kestosta valmistuu ensi keväänä.
Sairauspoissaolo on osa hoitoa tilanteissa, joissa sairaus estää työskentelyn, sairauspoissaolo on tarpeen työkyvyn palauttamiseksi tai hoidon toteuttaminen ei muuten onnistu.
Sairauspoissaolojen kestot eivät juuri kuitenkaan perustu tutkimusnäyttöön, vaan vakiintuneisiin paikallisiin tai lääkärikohtaisiin käytäntöihin. Etenkin mielenterveyden häiriöissä sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa vakiintuneet hoitokäytännöt ovat suosineet pitkiä poissaoloja muun hoidon tukena.
Tutkimusnäyttöä on kuitenkin kertynyt nimenomaan siitä, että edellä mainituissa sairausryhmissä pitkä poissaolo heikentää työkykyä ja lisää pysyvän työkyvyttömyyden riskiä.
Sairauspoissaolojen vähentämiseksi ja työurien pidentämiseksi sopimukseen vuoden 2017 eläkeuudistuksesta liitettiin kohta, jonka mukaan selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön ohjeistus sairauspoissaolotarpeen arvioinnista.
Tavoitteena on, että sairauspoissaolon kesto perustuu tutkittuun tietoon sekä kliiniseen kokemukseen työkykyä rajoittavien sairauksien ja vammojen aiheuttamasta hoidon tarpeesta sekä työkyvyttömyyden keskimääräisestä kestosta.
Arvioinnissa on otettava huomioon henkilön työ sekä sen aiheuttamat vaatimukset terveydentilalle ja toimintakyvylle. Suosituskestot eivät ole sitovia, vaan niistä voi poiketa perustellusta syystä.
Selvitystyön tekevät sosiaali- ja terveysministeriö, työmarkkinajärjestöt, Kela ja Työterveyslaitos tarvittavaa ulkopuolista asiantuntemusta käyttäen. Työn pohjana käytetään eri maissa tehtyjä linjauksia sairauspoissaolojen kestosta sekä kansallisia Käypä hoito -suosituksia.
Työ valmistuu keväällä 2015. Suositusta sairauspoissaolojen kestosta päivitetään tulevaisuudessa säännöllisesti vastaamaan lääketieteellisen tutkimustiedon ja hoitomuotojen kehitystä.